2005-06-28
3100 mailia itsensä ylitystä
JUHANNUSAATTONA oli Hesarissa juttu suomalaisesta Pekka eli Ashprihanal Aallosta, joka juoksee pitkiä ultramatkoja. Tällä hetkellä on menossa Sri Chinmoyn 3100 mailin kisa, jonka sivu on: 9th Annual Self-Transcendence 3100 Mile Race . On hyvä ja katsoo...
2005-06-13
Satumaa
Sunnuntai 12.6.2005
REIJO Taipale laulaa Helsingin rautatientorilla. "Satumaa". Kun setti on ohi, kansa hajaantuu tahoilleen. Omalta osaltani viikon kesäloma alkaa loppua.
Eilen eli lauantaina juoksin Suomi -juoksun maratonin Siuntiossa. Kahdestoista maraton, aika 3:21:17. Sillä voitan yleisen sarjan ja saan palkinnoksi Champion -rannekellon. Upeaa.
Viikko taaksepäin Tukholmassa keskeytin, ekaa kertaa koskaan, maratonin noin 24 km:n kohdalla. Monesta syystä. En jaksa niitä vatvoa. Suomi -juoksu hyvittää Ruotsi -juoksun pettymyksen. Jos ei 6-0, niin ainakin 1-0.
Tukholmassa kävelen Johnnyn kanssa takaisin Örtermalmin kentälle, nostan repun pykälään ja matkustan myöhemmin illalla Arlandan lentokentälle. Siellä kuuluu 18 tuntia lentoa odotellen. Hyvä, että otin makuupussin mukaan.
Kaikki sujuu rauhallisesti ja hyvin, paitsi että yksi suomalainen juoppo herättää minut kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla pitää avata kännykän takakansi. Toisella kertaa pitää asentaa sim -kortti samaan kännykkään. Kolmannella kerralla pitää kertoa Suomen suuntanumero. Sitten saan nukkua rauhassa ja nähdä omia uniani.
Dublinissa on maanantaina 6.6 Bank Holiday, yleinen vapaapäivä. Keskustassa kävellessäni huomaan äkkiä olevani mukana valtavassa naisten ja naisiksi pukeutuneiden miesten kulkueessa. Tämä on naisten minimaraton!
Tuntuu, että porukkaa on enemmän kuin Tukholman maratonilla. Ja kaikki siis naisia tai naisiksi pukeutuneita miehiä. Plus muutama paaviksi pukeutunut, sukupuoleton. Suurimmalla osalla on T-paidoissaan tai muualla tekstit, jotka kertovat minkä puolesta kukin juoksee. Afasia, ataksia, Alzheimer, diabetes, Downin syndrooma jne...
Maratonien osalta viikkoon kuuluvat siis kaksi ruotsinlaivamatkaa kansipaikoilla (extreme), Tukholman puolikas, Arlanda 18 hours, Dublinin naisten minimaraton ja Suomi -juoksun maraton. Kaikki nämä ja kertakaikkisen riemukas oleminen satusaarella Irlannissa. Onni olla elossa. Terveiset Ainolle ja Matille Dubliniin, tuhannet lämpimät ja rakkaat kiitokset.
REIJO Taipale laulaa Helsingin rautatientorilla. "Satumaa". Kun setti on ohi, kansa hajaantuu tahoilleen. Omalta osaltani viikon kesäloma alkaa loppua.
Eilen eli lauantaina juoksin Suomi -juoksun maratonin Siuntiossa. Kahdestoista maraton, aika 3:21:17. Sillä voitan yleisen sarjan ja saan palkinnoksi Champion -rannekellon. Upeaa.
Viikko taaksepäin Tukholmassa keskeytin, ekaa kertaa koskaan, maratonin noin 24 km:n kohdalla. Monesta syystä. En jaksa niitä vatvoa. Suomi -juoksu hyvittää Ruotsi -juoksun pettymyksen. Jos ei 6-0, niin ainakin 1-0.
Tukholmassa kävelen Johnnyn kanssa takaisin Örtermalmin kentälle, nostan repun pykälään ja matkustan myöhemmin illalla Arlandan lentokentälle. Siellä kuuluu 18 tuntia lentoa odotellen. Hyvä, että otin makuupussin mukaan.
Kaikki sujuu rauhallisesti ja hyvin, paitsi että yksi suomalainen juoppo herättää minut kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla pitää avata kännykän takakansi. Toisella kertaa pitää asentaa sim -kortti samaan kännykkään. Kolmannella kerralla pitää kertoa Suomen suuntanumero. Sitten saan nukkua rauhassa ja nähdä omia uniani.
Dublinissa on maanantaina 6.6 Bank Holiday, yleinen vapaapäivä. Keskustassa kävellessäni huomaan äkkiä olevani mukana valtavassa naisten ja naisiksi pukeutuneiden miesten kulkueessa. Tämä on naisten minimaraton!
Tuntuu, että porukkaa on enemmän kuin Tukholman maratonilla. Ja kaikki siis naisia tai naisiksi pukeutuneita miehiä. Plus muutama paaviksi pukeutunut, sukupuoleton. Suurimmalla osalla on T-paidoissaan tai muualla tekstit, jotka kertovat minkä puolesta kukin juoksee. Afasia, ataksia, Alzheimer, diabetes, Downin syndrooma jne...
Maratonien osalta viikkoon kuuluvat siis kaksi ruotsinlaivamatkaa kansipaikoilla (extreme), Tukholman puolikas, Arlanda 18 hours, Dublinin naisten minimaraton ja Suomi -juoksun maraton. Kaikki nämä ja kertakaikkisen riemukas oleminen satusaarella Irlannissa. Onni olla elossa. Terveiset Ainolle ja Matille Dubliniin, tuhannet lämpimät ja rakkaat kiitokset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
