Erämaa ja Länsiväylä

VIIME VIIKKO oli varsin mainio, kohisevainen ja visertäväinen kevätviikko. Kaiken lisäksi viikkoon sisältyi sekä matkailua että osallistuminen juoksutapahtumaan!

Alkuviikosta lähdin tilaisuuden tullen käymään Tampereella. Siitä seurasi juoksuleirin ja kaupunkikävelyn yhdistelmä.

Maanantaina iltapäivällä 9 kilometrin kevyt lenkki Härmälän maisemissa.
Tiistaina aamupäivällä pitkähkö eli 2 tunnin ja 2 minuutin lenkki (noin 22-24 km) Messukylässä ja Kaupissa. Keskiviikkona vielä kunnon aamulenkki (60 min., 12 km) Pyynikin ja Pispalan maisemissa. Muut ajat haahuilua kaupungin kaduilla.

Tampereella voi lähteä lenkille keskeltä kaupunkia ja parin tunnin juoksemisella tavoittaa lähes erämaan. Jos suuntaa juoksunsa Kaupin rakkaisiin metsiin niin kuin minä.

Loppuviikosta sitten torstaina lepo ja perjantaina peruslenkki nousevalla intensiteetillä (13-14 kilometriä, 68 minuuttia, alussa km -vauhti noin 5:30, lopussa minuutin kovempaa). Lauantaina pyöräilyä noin 5o km. Ensimmäinen pyöräilykerta koko keväänä, muuten.

Sunnuntaina Länsiväyläjuoksu Espoossa. Länsiväyläjuoksuun osallistuin ensimmäistä kertaa. Juoksu lähtee Otaniemestä ja kiertelee mukavan lenkin, jolle mahtuu suht paljon hiekkateitä, lähes polkuja. Kun porukkaa on yli puoltoista tuhatta, varsinkin alussa joutuu hidastelemaan, jos ei ymmärrä mennä alkupäähän. Nyt juoksusta tuli kummiskin reipas, tasavauhtinen lenkki niin kuin oli tiemmä tarkoituskin.

Suomen leijona

KAKSI VIIKKOA flunssassa. Luin Wlson Kirwan ja Heikki Sarjen kirjan juoksijasoturi Kirwan ihmeellisestä elämästä (Otava, 2006). Teksti on lämmintä ja mukaansaottavaa. Kenialaisen juoksijasoturin elämä ja kasvu muun muassa Suomen leijonaksi on ollut melkoisen hurjaa, kovaa ja koettelevaa. Ajoittaista todellista köyhyyttä, asunnottomuutta, nälässä elämistä. Kirjasta jää kumminkin erinomaisen hyvä maku aidon lapsellisen, viattoman kerronnan takia.

Muita uutisia: tältä näytti Nuuksiossa eilen illalla auringon laskiessa.