Sakari Pälsi(1983): Arktisia kuvia. Alkeellisia taideteoksia koillisesta Siperiasta, Otava: Helsinki. Ensimmäinen painos teoksesta julkaistu 1920.
KAUPPAKESKUS Ison Omenan lämmin sisätila kutsuu minut syleilyynsä maanantain iltapäivän tunteina. Omenassa on kirjasto ja hiljentymishuone ja määrättömästi pieniä ja isoja kauppoja, pankkeja, kahviloita, ravintoloita, elämän koko syke. Temppelissä vaihtuu raha ja pöydät pysyvät pystyssä, sillä kristus ei ole vielä syntynyt.
Taidanpa ostaa lumilaudan, maastoauton, keskikokoisen tunturin, lumitykin ja tulitikkuaskin kokoisen kännykän, jolla voi tehdä kokoillan elokuvia dolbyäänellä. Laitetaan pakettiin, kiitos.
Ja sitten vielä tämmöiset laskettelumonot. Joo, laitetaan visalla.
No, tarkkaan ottaen siinä käy niin, että palautan Omenan kirjastoon noin kolme vuotta lainassa olleen kirjan (kiitos perintätoimistolle aktivoinnista). Ostan joululahjan ja alan etsiä pysäköintitasoa, jolle jätin metallisen, pyörillä varustetun moottorilaatikkoni. Henkisen survival gamen ja muutaman vikaan osuneen navigoinnin jälkeen löydän kulkuvälineen. Espoon rampeissa ajan harhaan vain kaksi kertaa, mikä on ennätys.
Vaikka olenkin Omenan kaoottisesta sisätilakokemuksesta edelleen hieman kauhuissani, ruumiissani alkaa vähitellen lämmin virtaus, kun huomaan, että sivilisaatio jäi tälläkin kertaa toiseksi. Vapaus koittaa viimeistään siinä vaiheessa, kun napsautan pitkät valot päälle pimeällä metsätiellä.
"Pohjoiset alkuasukkaat ravistavat samoilla keinoin [metsästys, hiihto, ajeleminen] niskastaan luonnon otteen, jota he eivät voi väistää. He saavat retkistänsä, juhlistansa ja kisoistansa uutta voimaa taisteluun jatkamiseen. Liikunto ja ponnistus ovat tulleet arktikoille ruumiilliseksi tottumukseksi, ja samoin on niiden antama mielenvirkistys kasvanut siksi moraaliseksi rohkeudeksi, joka on pohjoisen ihmiselämän välttämätön kannustin". Sakari Pälsi, emt., s. 9
