2007-11-20

Rakkautta ja anarkiaa Atalassa

Wihan kilometrit 17.11.2007.
Wiikin juoksusivu




HIENOSTA ja hauskasta Diplomista saan oivalluksen siitä, miksi Wihan kilometrien nimi on Wihan kilometrit. Diplomin alalaidassa ovat järjestäjien nimet. Wiik ja Halminen. Haa! Lyhennettynä siis Wiha.

Jos Wiikin sukunimi olisi Rakkolainen ja Halmisen vaikka Kausinen, niin juoksun nimenä olisi ehkä Rakkauden kilometrit. Joka olisikin parempi nimi.

Wihan kilometrien järjestäminen osoittaa intohimoista ja vilpitöntä rakkautta juoksemiseen. Ja iloista anarkiaa myös.

Juoksu tapahtuu kävelyteillä Tampereen Atalassa. Muut lenkkeilijät ja naapurusto saavat mukavaa purtavaa aiheesta, että mikäs ihmeen juoksu täälä ny on?

Anarkiaa on myös hintapolitiikka, 3 euroa kierros! Ja siihen kuuluu huolto juomisen ja syömisen osalta. Itse saan uutta kokemusta, kun juoksen ekaa kertaa puolen litran juomapullo kädessäni. Onnistuu näköjään tuokin. Kiireessä ja muistamattomuudessa pullovyö jäi kotiin.

Puolet elämästäni Tampereella asuneena olen peruuttamattomasti ja lopullisesti henkisesti tamperelainen. Nyt kumminkin muualta tulleena huomaan, että Wiikin sivulla olleiden hyvien ajo-ohjeiden mukaan ottaminen olisi ollut tarpeen. Ajelen ennen yhdeksää ristiin ja rastiin Atalaa. Tapahtuman keskus eli Samoilijankatu löytyy kuitenkin ja ehdin yhteiseen starttiin.

Pari ekaa kympin kierrosta menee mukavassa juttuseurassa ja aavistuksen liian kovassa vauhdissa. Sitten juoksukaveri lopettaa ja olen yksin näillä tutuilla teillä. Luovun jo kolmannella kierroksella viidenkympin villityksestä ja tyydyn maratoniin. Siinäkin on tekemistä, kun jalat kolmenkympin jälkeen alkavat painaa enemmän ja vielä enemmän.

Viimeisen kuukauden aikana tämä R&A -lenkki (aka Wiha)on toinen. Toinen oli pituudeltaan noin 7 km. Toipilaisuus limataudista ja juoksemattomuus tuntuvat Atalassa. Päivä on kummiskin kaunis ja aurinkokin paistaa loppukilometreillä.

Wiikin juoksusivun mukaan keskimääräinen aikasuoritus kaikkien juoksijoiden kesken oli 4 tuntia 9 minuuttia. Se on lähes sama kuin oma maratonaikani.

Niinpä. Henkisen tamperelaisuuden lisäksi olen siis fyysisesti keskinkertainen. Siinä hyvä yhdistelmä elämän moniin koitoksiin.

Kiitos Ville Wiikille hienosta, hyvin järjestetystä, pyyteettömästä kyläjuoksutapahtumasta!

Ja ihan tosi, eikö ensi vuonna voisi harkita uutta nimeä juoksulle? Oma ehdotukseni on Rakkauden Mailit, matkoina 10 – 50 mailia.

2007-09-27

Lyhyt lento

EN OLE perinteisessä mielessä lainkaan musikaalinen, enkä osaa tanssia. Toisaalta kävelen kaupungilla hyvin harvoin päin toisia ihmisiä, ruuhkassakaan. Teen suht vaativia maastolenkkejä Nuuksiossa ja juoksen pimeässä otsalampun avulla. En kaadu helposti, vaikken osaakaan tanssia.

Pääkaupunkijuoksussa sunnuntaina 23.9 kaaduin kovaa ja korkealta ja sattuvasti. Kaatumiseen johti kova ruuhka ja takaa/sivusta tullut tönäisy.

Nurinmeno, maahansyöksy eli kaatuminen oli varsin rajua. En muista tarkkaa järjestystä, mutta kaikesta päätellen vasen polvi sai kovimman iskun, sitten oikea kyynärpää. Asfaltti-/maantieihottuma levisi jalkoihin, käsiin ja olkapäihin. Polvi vaurioitui pahoin.

Polvi kuvattiin tavallisella röntgenilla maanantaina. Murtumia ei löytynyt. Maalaisjärjelläni ajattelen kummiskin, että joku tai moni polven nivelsiteistä on vaurioitunut. Tänään torstaina polvi on edelleen kipeä niin, että juoksuaskeleen ottaminen sattuu. Tasamaalla kävely onnistuu hyvin.

Voi siis olla, että loppuvuosi menee Pääkaupunkijuoksun kolmea ensimmäistä minuuttia muistellessa ...

Nimenomaan odotettavissa olevan ruuhkan vuoksi lähdin juoksuun eturivistä ja spurttasin matkaan niin lujaa kuin suinkin. Se oli virhe, sillä niin kuin tiedetään, vauhti tappaa.

Pääkaupunkijuoksun lähdön umpiruuhka on osaltaan ilmeistä seurausta järjestelyistä. Urheilukentän levyinen juoksijoiden ryhmä pitäisi mahduttaa parin metrin levyiselle ulkoilutielle sadan metrin spurtin jälkeen ....

Laitoin Viipurin Urheilijoille palautetta Päkaupunkijuoksusta. Palauteviestini on kokonaisuudessaan alla.

------------------------------------------------------------------------------
Palaute -viesti Viipurin Urheilijoille:
Osallistuin sunnuntaina 23.9 Pääkaupunkijuoksun puolimaratonille numerolla
1134.
Lähdin juoksuun eturivistä. Noin yhden kilometrin kohdalla menetin ruuhkassa,
tönäistyneenä tasapainoni ja kaaduin rajusti. Seurauksena vasemman jalan polven
vammautuminen ja pintanaarmuja jalkoihin, käsiin ja olkapäähän. Yritin jatkaa
juoksua, mutta huomasin että polvi ei kestä ja hakeuduin pukuhuoneiden
viereiseen ensiapuun. Siellä sain hyvän hoidon verta vuotaviin naarmuihin
(kiitos!). Eilen eli maanantaina kävin vielä lääkärin tutkimuksessa ja
kuvauttamassa polvivammani terveysasemalla. Kaatuminen oli niin kuin sanoin
varsin raju, niin myös seuraukset.

Miksi Pääkaupunkijuoksu pitää tarkoituksellisesti sumputtaa eli ruuhkauttaa?
Eikö olisi järkevää että juoksuun joko (1) hankitaan chip -matto lähtöön tai
(2) tehdään reittimuutos, jossa alussa on pitempi leveän tien osuus? Vaikka
kovin moni ei onneksi alkuruuhkassa kaadu, ruuhka haittaa olennaisesti
hyvin monien juoksua.
----------------------------------------------------------------------------

2007-09-17

Siikajärven ympärijuoksu eli liitto rules

SIIKAJÄRVEN YMPÄRIJUOKSU 8.9. on paitsi järven ympärijuoksu myös Rakennusliiton kisa. Tämän huomaa viimeistään palkintojenjaossa. Jokaisessa sarjassa palkitaan viisi henkilöä ja sarjoja riittää. Mukana on nimittäin myös liiton omia sarjoja.

Viimeistään palkintojenjaossa harmittaa, että en kuulu Rakennusliittoon ja tulin ilmoittautuneeksi miesten yleiseen sarjaan. Naurettavaa snobailua, joka perustui siihen että 15,5 km juoksuun ei ollut miehille laitettu muita sarjoja kuin yleinen ja 40 v. Seitsemän kilometrin juoksuun olisi ollut sitten 50 v. sarja.

Ei miesten yleisessä sarjassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun tulin vasta kuudenneksi siinä (enkä kuulu liittoon), taisin olla ainoa joka jäi ilman palkintoa lähes tunnin kestäneessä palkintojenjakoseremoniassa.

Juoksu sen sijaan kulki tosi hyvin. Vaikken pärjännytkään nuorille miehille, olen varsin tyytyväinen. Aika oli 1:06:32 ja reitti oli todella mäkinen ja raskas, ja myös erinomaisen, nuuksiomaisen, syksyisen kaunis. Matka oli siis 15,5 km. Vuosia 51,5.

tulokset

2007-08-15

Listan kärkeen

Masokistin Unelma 11.08.2007, tulokset

SIJOITUIN sitten ensimmäiseksi Masokistin Unelman DNF -listalla. Niin kuin tiedetään DNF tulee sanoista Did Not Finish eli ei päässyt loppuun, keskeytti.

Kun viimeinen kierros (yhden kierroksen pituus noin 1,8 km) kesti noin 45 minuuttia, niin ajaksi 85 km:llä tuli 9:45. Pääsin siis komeasti kymmenen tunnin aikatavoitteeseen! Tosin se viisitoista kilometriä uupui matkasta...

Ensimmäinen ultra on joka tapauksessa takana. Kaksi maratonia peräkkäin, hiukan rohee 50 mailia.

Keskeytin siksi, että ruumis (ehkä sielukin) kuivui käsiin ja kävi lämmön halvauttamaksi.

Jos vielä joskus satun helteellä juoksemaan pitkää matkaa, niin saavun paikalle suolakaivoksen kautta ... nyt kävi alkeellisesti niin, että join liian vähän ja en tankannut suolaa alkumatkasta ollenkaan...

Plussapuolella kummiskin oman kunnon osalta se, että kroppa eli jalat ja muut osat kestivät iskut hyvin eli ei mitään rasituskipuilua ja palautuminen on ollut nopeaa.

Yhtenä suuren plussana myös kokemus tämän tapahtuman erityisestä yhteisöllisyydestä, meistä kaikista yhdessä (including keskeyttäneet).

Kiitos Peräkylän Ponnistus ja kaikki mukana olleet juoksijat, huoltajat, kierroslaskijat, kiitos Paloheinän puut ja polut! Hyvä Me!

2007-07-31

11 yötä jos oikein laskin

MASOKISTIN UNELMAAN eli Peräkylän Ponnistuksen järjestämään sadan kilometrin juoksuun Helsingin Paloheinässä on yksitoista yötä ja kymmenen päivää aikaa, jos nyt oikein laskin. Juoksu on 11. päivä elokuuta eli ensi lauantaina.

Toissapäivänä juoksin Vihdin risteyksestä tänne metsäkulmille eli noin 28 kilometriä. Aikaa meni 2 tuntia 20 minuuttia, about. Eilen sitten erikoispyöräily Karjaalta kotio eli reilut 50 kilometriä Kuninkaantietä ja vesisadetta.

2007-07-25

17 päivää onneen

TOSIAAN, 17 päivää eli reilut kaksi viikkoa aikaa Masokistin Unelman toteutumiseen.

Touko- ja kesäkuun aikana harjoittelua oli ajoittain tavallista enemmän. Lisäys koostui pyöräilystä ja tietty juoksusta. Määrät ovat kuitenkin pysyneet koko ajan "tavallisessa" maratonharjoittelussa (60-80 kilometriä juoksua per viikko plus muuta eli pyöräilyä jonkin verran).

Kesäkuussa (9.6) juoksin Perniössä Suomi -juoksun maratonin aikaan 3:24:50. Heinäkuussa (6.7) Varpaisjärven yömaraton taittui aikaan 3:22:50. Molemmat olivat kerrassaan loistavissa olosuhteissa juostuja yömaratoneja, joista jäi erinomaisen hyvä olo. Juoksu kulki kevyesti, palautuminen oli nopeaa ja ajat tarpeeksi hyviä.

Satasen ajan voi kuulemma ennustaa karkeasti kertomalla kolmella maratonajan. Kymmenen tuntia pitäisi siis riittää sataan kilometriin lauantaina 11.8. Paloheinässä.

2007-04-30

Erämaa ja Länsiväylä

VIIME VIIKKO oli varsin mainio, kohisevainen ja visertäväinen kevätviikko. Kaiken lisäksi viikkoon sisältyi sekä matkailua että osallistuminen juoksutapahtumaan!

Alkuviikosta lähdin tilaisuuden tullen käymään Tampereella. Siitä seurasi juoksuleirin ja kaupunkikävelyn yhdistelmä.

Maanantaina iltapäivällä 9 kilometrin kevyt lenkki Härmälän maisemissa.
Tiistaina aamupäivällä pitkähkö eli 2 tunnin ja 2 minuutin lenkki (noin 22-24 km) Messukylässä ja Kaupissa. Keskiviikkona vielä kunnon aamulenkki (60 min., 12 km) Pyynikin ja Pispalan maisemissa. Muut ajat haahuilua kaupungin kaduilla.

Tampereella voi lähteä lenkille keskeltä kaupunkia ja parin tunnin juoksemisella tavoittaa lähes erämaan. Jos suuntaa juoksunsa Kaupin rakkaisiin metsiin niin kuin minä.

Loppuviikosta sitten torstaina lepo ja perjantaina peruslenkki nousevalla intensiteetillä (13-14 kilometriä, 68 minuuttia, alussa km -vauhti noin 5:30, lopussa minuutin kovempaa). Lauantaina pyöräilyä noin 5o km. Ensimmäinen pyöräilykerta koko keväänä, muuten.

Sunnuntaina Länsiväyläjuoksu Espoossa. Länsiväyläjuoksuun osallistuin ensimmäistä kertaa. Juoksu lähtee Otaniemestä ja kiertelee mukavan lenkin, jolle mahtuu suht paljon hiekkateitä, lähes polkuja. Kun porukkaa on yli puoltoista tuhatta, varsinkin alussa joutuu hidastelemaan, jos ei ymmärrä mennä alkupäähän. Nyt juoksusta tuli kummiskin reipas, tasavauhtinen lenkki niin kuin oli tiemmä tarkoituskin.