Sosiaalipornotähdet

KUKA TAHANSA voi sortua esiintymään mihin tahansa sosiaalipornoelokuvaan. Ei, ei tosiaan. Niin se ei käy. Markkinoille mahtuu kerrallaan korkeintaan yksi, kaksi tai kolme sosiaalipornoelokuvaa ja niiden tähteä. Tällä kertaa valituiksi ovat tulleet Matti Nykänen, Juha Kankkunen ja Jari Sarasvuo. Nimet ovat tietenkin keksittyjä ja hahmot fiktiivisiä.

Esimerkiksi Juice Leskinen on ei-fiktiivinen eli todellinen, olemassa oleva hahmo. Jos hän esiintyisi Hengitysliiton tai Munuaisliiton (onko semmoinen, en tiedä) elokuvassa, se ei olisi sepitteellistä pornoa vaan dokumenttia.

Elokuvien, noin yleisesti elokuvien, idea on se, että voi eläytyen itse kokea sen mitä tähti esittää. Toiseksi voi herätä myötätunto esittäjän esittämää hahmoa kohtaan. Silloin, kun kaikki on keksittyä, vallitsevana on turvallinen olo. "Tämä on vain elokuvaa".

Jos katsoo esimerkiksi sotadokumenttia, tulee paha olo. Eläytymiseen ja myötätuntoon yhdistyy avuttomuus sen edessä, että mitään ei ole tehtävissä sille, mitä on tapahtunut.

Eilisessä (30.1.2006) Hesarissa on Tuomas Kasevan juttu "Media tulee lääkärin puheille". Siinä terveysviestintää tutkinut Pauliina Aarva sanoo: "Jos julkkisten haastatteluissa kuvataan oireita tarkasti, kyllä se jotenkin lääkärin vastaanotoille heijastuu. Ihmisessä saattaa herätä hätä tai huoli omasta terveydestä, samaan tapaan kuin jos lähiomainen sairastuu vakavasti tai kuolee."

Ihmisarvon lähettiläs, sisäisesti ja ulkoisesti syrjäytyneiden äänitorvi Jari Sarasvuo antaa kaikille katualkoholisteille, piikkihuumeita käyttäville ja heidän läheisilleen toivoa ja toimintaohjeen. Jos huomaat juoppohulluuden tai piikkihuumeilun oireita itsessäsi tai lähimmäisessäsi, tunnusta ihmisarvosi ja hakeudu A -klinikkasäätiöön. Tämä kannattaa sikälikin, että esim. hoitamaton alkoholidelirium johtaa vähintään joka kymmenennellä kuolemaan ja piikittäjistäkin kuolee aika moni. Deliriumissa ja vaikeissa huumesairauksissa hoitopaikaksi tosin kannattaa valita A-klinikkasäätiön sijasta terveyskeskus, hyvin varustettu sairaala tai mielisairaala. Jos ne sattuvat viemään ihmisarvon, niin sen voi sitten palauttaa A-klinikkasäätiöllä, joka vaihtaa myös neulasi.

Olisipa kiva saada lisää lyhyitä sosiaalipornoelokuvia, sitten kun on se aika.

Esimerkiksi Esko Salminen voisi näytellä alkoholisoitunutta lääkäriä, joka jakaa avokätisesti bentsodiatsepiinireseptejä lääkeriippuvaisille ja kipulääkkeitä opiaattiriippuvaisille. Tässä käsikirjoitus:

Kuvassa on lääkäriaseman odotushuone, jossa on ihan tavallisen näköisiä, siistejä ihmisiä. Valkoiseen takkiin pukeutunut Esko Salminen tulee lääkärin huoneen ovelle stetoskooppi kaulallaan ja sanoo sukunimen. Siisti, nuori mies tulee sisälle huoneeseen ja sanoo: "selkäni on kovin kipeä". Lääkäri, siis Esko Salminen, ottaa reseptilomakkeen paksusta nipusta ja alkaa kirjoittaa. "Riittääkö 500 kappaletta näitä?", hän sanoo nikaten tuskin havaittavasti silmäänsä "näitä" -sanan kohdalla. Mies sanoo "kiitos" ja lähtee.

Seuraavaksi lääkäri, Esko Salminen, tulee ovelle ja sanoo uuden sukunimen. Sisälle tulee keski-ikää lähestyvä, siististi pukeutunut, huoliteltu nainen. "En saa nukuttua", hän sanoo. "Sopiiko, että laitan kolmen kuukauden annoksen saman tien", lääkäri sanoo ja kirjoittaa reseptin. "Jo se vain sopii", nainen vastaa.

Viimeisessä kuvassa lääkäri istuu ravintolassa. Hän syö lohivoileipää, ottaa ruokaryyppyjä ja nauttii olutta. Hän on mietteliään näköinen. Zoomataan lääkärin käteen ja sormiin. Sormissa on lievä, tuskin havaittava tärinä. Ruutuun tulee teksti: "Me kaikki teemme vain työtämme".


Syrjäytyneitä puita

Talvipakkanen yllätti Suomen

SUOMI ja suomalaiset tarvitsevat kolme uutta ydinvoimalaa ja uudet geenit. Perinteisesti pohjoisessa sijainnut maa ja sen kansa on täysin lyöty yllättävien talvipakkasten ilmaantuessa tammikuussa (!) Suomeen. Pakkasta kesti monta päivää ja sen kuluessa sähkö loppui, talot paloivat ja kansa kerääntyi etsimään suojaa ja lämpöä toisistaan jäljelle jääneiden talojen kellareihin. Siellä sitten poltettiin nuotioissa isovanhemmilta jääneitä puusuksia ja siunailtiin elämän kovuutta.

Juoksija -lehden Tapio Pekola on muistaakseni pariin kertaan kolumneissaan ihmetellyt , millainen on kansa, jonka kunto ja terveys voivat kohentua KÄVELEMÄLLÄ. No, se on sellainen kansa, joka vahvasta läskikerroksestaan huolimatta ei kestä parin päivän pakkasta ilman, että media ja muu arkipäivä täyttyy kylmyyden ja sen aiheuttamien suunnattomien tuhojen ja vähintäänkin ennakoimattomien uhkien ihmettelystä. Ikään kuin pakkasessa olisi jotain erikoista. Ehkä siinä sitten on. Suomalaiset luonnonolot eivät sovi läskin ja ydinvoiman Suomeen.

Postikortti

TALVIUNI, sanotaan nyt vaikka talviuni. Se on tämän postikortin otsikko.

Nousen sängystä (no joskus sitä on noustava) ja nyöritän tossut molempiin jalkoihin ja narskutan valkoista hankea ja tulee kaksi kaunista peuraa metsästä ja pysähtyy ja odottaa ja juoksee taas, menee pellolla tuolla noin ja aurinko sulattaa kuusen päällystakkia ja rungossa tuntuu lämpö ja hehku ja takki sulaa ja on kesä sisällä ja pääkonttori tekee hyvin tärkeitä päätöksiä, jonka voi päätellä siitäkin, että sydän lyö 176 kertaa minuutissa ja joka lyönnillä avautuu uusi, kertakaikkinen totuus.

Eikä mitään merkkiä jää, mistään.

Kuva sen sijaan on totta. Kortti KELAmaasta, jossa on ainainen kesä.