Nousen sängystä (no joskus sitä on noustava) ja nyöritän tossut molempiin jalkoihin ja narskutan valkoista hankea ja tulee kaksi kaunista peuraa metsästä ja pysähtyy ja odottaa ja juoksee taas, menee pellolla tuolla noin ja aurinko sulattaa kuusen päällystakkia ja rungossa tuntuu lämpö ja hehku ja takki sulaa ja on kesä sisällä ja pääkonttori tekee hyvin tärkeitä päätöksiä, jonka voi päätellä siitäkin, että sydän lyö 176 kertaa minuutissa ja joka lyönnillä avautuu uusi, kertakaikkinen totuus.
Eikä mitään merkkiä jää, mistään.
Kuva sen sijaan on totta. Kortti KELAmaasta, jossa on ainainen kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti