JORMA OLLILA taistelee Helsingin Sanomissa 28.1 tuulimyllyjen puolesta. "Voi elää laadukasta elämää, vaikka kiinnittääkin huomiota energiankulutukseen", sanoo Ollila puhuessaan yksittäisten ihmisten valintojen tärkeydestä. Näin on.
Olen läpi elämäni harrastanut pidäkkeetöntä oman energian tuhlausta liikunnan muodossa. Juoksemisesta ja vaeltelusta häipyy tarkoitus, jos niillä alkaa tavoitella jotain välineellistä hyötyä. Tai jos ne suoraan hyödyttävät muita. Jos jonain päivänä huomaan liikkuvani esimerkiksi siksi, että läski palaisi, olen varma että joudun vaikeaan henkiseen kriisiin. Omatunto alkaa kolkuttaa.
Liikuntafilosofiastani ei ole energiapolitiikaksi, onneksi. Olennaista on, nin kuin Ollilan ja Halmeen esimerkit osoittavat, että sekä filosofiassa että politiikassa voi kuunnella omatunnon ääntä ja toimia sen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti