2007-11-20

Rakkautta ja anarkiaa Atalassa

Wihan kilometrit 17.11.2007.
Wiikin juoksusivu




HIENOSTA ja hauskasta Diplomista saan oivalluksen siitä, miksi Wihan kilometrien nimi on Wihan kilometrit. Diplomin alalaidassa ovat järjestäjien nimet. Wiik ja Halminen. Haa! Lyhennettynä siis Wiha.

Jos Wiikin sukunimi olisi Rakkolainen ja Halmisen vaikka Kausinen, niin juoksun nimenä olisi ehkä Rakkauden kilometrit. Joka olisikin parempi nimi.

Wihan kilometrien järjestäminen osoittaa intohimoista ja vilpitöntä rakkautta juoksemiseen. Ja iloista anarkiaa myös.

Juoksu tapahtuu kävelyteillä Tampereen Atalassa. Muut lenkkeilijät ja naapurusto saavat mukavaa purtavaa aiheesta, että mikäs ihmeen juoksu täälä ny on?

Anarkiaa on myös hintapolitiikka, 3 euroa kierros! Ja siihen kuuluu huolto juomisen ja syömisen osalta. Itse saan uutta kokemusta, kun juoksen ekaa kertaa puolen litran juomapullo kädessäni. Onnistuu näköjään tuokin. Kiireessä ja muistamattomuudessa pullovyö jäi kotiin.

Puolet elämästäni Tampereella asuneena olen peruuttamattomasti ja lopullisesti henkisesti tamperelainen. Nyt kumminkin muualta tulleena huomaan, että Wiikin sivulla olleiden hyvien ajo-ohjeiden mukaan ottaminen olisi ollut tarpeen. Ajelen ennen yhdeksää ristiin ja rastiin Atalaa. Tapahtuman keskus eli Samoilijankatu löytyy kuitenkin ja ehdin yhteiseen starttiin.

Pari ekaa kympin kierrosta menee mukavassa juttuseurassa ja aavistuksen liian kovassa vauhdissa. Sitten juoksukaveri lopettaa ja olen yksin näillä tutuilla teillä. Luovun jo kolmannella kierroksella viidenkympin villityksestä ja tyydyn maratoniin. Siinäkin on tekemistä, kun jalat kolmenkympin jälkeen alkavat painaa enemmän ja vielä enemmän.

Viimeisen kuukauden aikana tämä R&A -lenkki (aka Wiha)on toinen. Toinen oli pituudeltaan noin 7 km. Toipilaisuus limataudista ja juoksemattomuus tuntuvat Atalassa. Päivä on kummiskin kaunis ja aurinkokin paistaa loppukilometreillä.

Wiikin juoksusivun mukaan keskimääräinen aikasuoritus kaikkien juoksijoiden kesken oli 4 tuntia 9 minuuttia. Se on lähes sama kuin oma maratonaikani.

Niinpä. Henkisen tamperelaisuuden lisäksi olen siis fyysisesti keskinkertainen. Siinä hyvä yhdistelmä elämän moniin koitoksiin.

Kiitos Ville Wiikille hienosta, hyvin järjestetystä, pyyteettömästä kyläjuoksutapahtumasta!

Ja ihan tosi, eikö ensi vuonna voisi harkita uutta nimeä juoksulle? Oma ehdotukseni on Rakkauden Mailit, matkoina 10 – 50 mailia.

Ei kommentteja: